Lisää lautoja kylkiin ja pintojen suunnittelua

Laudoitusprojekti on edennyt vähäsen. Kolmannen laudan jälkeen lähdin tulemaan kölin vierestä ylöspäin. Lisäksi tässä on mittailtu mahdollisia kavennuksia ja levennyksiä laudoille. American rungon malli on sellainen, että keulassa korkeutta on vähiten ja perässä eniten. Olen nyt kaventanut lautoja keulassa ylhäältä kolmannesta lähtien ja alhaalta jokaisesta. Se ei ehkä siltikään riitä ja saatan joutua tasoitukseksi jopa laittamaan perään laudanpätkän, joka ei kulje keulaan saakka. Tässä pieni kuvakollaasi edistymisestä.

Mahdolliset laudanpätkät eivät ulkonäön puolesta toisi kovin vakavia ongelmia, sillä vesirajan alle olen suunnitellut kuparointia. En ole löytänyt selkeää kuvausta siitä, käytettiinkö Americassa kuparia rungon suojana, mutta tuona aikana se oli varsin yleistä. Ja haluan kokeilla miltä se näyttäisi ja millaista sitä olisi tehdä. Varmaan ottaisin mallia Jari Mikkilän Bounty-projektin kuparoinnista. Vesirajan yläpuolella olevan laudoituksen aion sen sijaan maalata – mutta siten että aluksesta näkee vähintään lautojen rajat allaolevan Bluenose II:n tapaan.

Kylkilaudoituksen aloittaminen

Tässä on nyt muutama päivä tehty paria kylkilautariviä. Hitaasti edetään, mutta haluan ajatella ennen kuin teen. Suurimpia pähkäilynaiheita on ollut se, miten saan liimaukseen sopivan puristuksen aikaiseksi. Työjärjestyksenä on ollut seuraava: riman liotus, taivutus, muotoonkuivaus, hiominen ja liimaus. Liottaminen tapahtui asettamalla rima pyyhkeen sisään ja kaatamalla päälle kiehuvaa vettä.

Ensimmäisen lankun kiinnitys oli vielä hyvin kivuton. Lankku oli melko suora ja puristimet sai näppärästi ”kaarien” taakse. Aloitin perästä ja liimasin aina muutamasta kohdasta ja annoin kuivua ennen siirtymistä eteenpäin.

Toisella laudalla päästiin jo siihen tilanteeseen, mitä JPP ennakoi edellisen artikkelin kommenteissa. Perässä muoto kääntyy hyvin jyrkästi. Yritän ratkaista tämän kaventamalla toista ja kolmatta lautaa, jotta kurvista päästään ohi mahdollisimman pienillä railoilla. Tämän laudan kanssa ilmeni myös alussa mainitsemani puristinongelma, koska lauta ja runko taipuvat niin moneen suuntaan – miten saada puristus kohtisuoraan laudan ja kaaren välille? Kuvissa muutamia ratkaisuyrityksiäni. Haukkasin tässä liian ison palan yrittäessäni liimata kerralla puolet ja puolet. Tuloksena oli, että parissa kohtaa puristus ei ollutkaan tarpeeksi tiukka, ja lauta jäi irti rungosta. Nämä kohdat jouduin sitten häpeillen korjaamaan jälkeenpäin.

Tällä hetkellä minulla on kolmas lauta kuivumassa. Vinkkejä lautojen liimaukseen tai muuhunkin saa jälleen kirjoittaa kommentteihin, edellisetkin otin ilolla vastaan.